15.3.2017

Syyttäjän pyyntö

Syyttäjä pyysi, että Bulgarian kansalainen A luovutetaan Bulgariaan vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ilmenevässä asiassa. Pidätysmääräyksen perusteena oli Sofian alioikeuden vangitsemismääräys.

A:n lausuma

A vastusti luovuttamista.

Luovuttamisesta tuli kieltäytyä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 5 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella, koska olosuhteet Bulgarian vankiloissa olivat ihmisoikeuksia loukkaavat. Lisäksi luovuttamisesta tuli kieltäytyä EU-luovuttamislain 6 §:n 6 kohdan perusteella, koska A oli asunut pysyvästi Suomessa vuodesta 2011 lähtien. Hän puhui suomea ja hänellä oli Suomessa perhe ja työpaikka, eikä hänellä ollut enää siteitä Bulgariaan.

Käräjäoikeuden päätös 19.1.2017

Käräjäoikeus totesi luovuttamisen edellytysten täyttyneen, kun A oli tuomittu vähintään neljän kuukauden vapausrangaistukseen teoista, jotka olisivat Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtyinä Suomen lain mukaan rikoksia.

Käräjäoikeus totesi, että EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan kieltäytymisperusteen soveltamisessa oli noudatettava varovaisuutta ja että kieltäytyminen tulee kyseeseen vain harvoin luovutettaessa henkilöä Euroopan unionin jäsenvaltiosta toiseen. Jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan ihmisoikeuksia ja vastasivat sopimusrikkomuksista viime kädessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. A ei myöskään ollut esittänyt tarkempia perusteluja Bulgarian vankiloiden nykyisistä olosuhteista. Asiassa ei ollut osoitettu, että perustetta kieltäytyä A:n luovuttamisesta kyseisen lainkohdan nojalla olisi ollut.

A:lla oli väestörekisteritietojen mukaan ollut vakinainen osoite Suomessa 17.12.2010 ja 20.02.2011 välisenä aikana ja sen jälkeen toukokuusta 2011 lukien. A oli kertonut opiskelleensa suomea ja tehneensä Suomessa pätkätöitä. Hän oli Suomessa suorittanut autoalan perustutkinnon vuonna 2016. Vuosina 2011 - 2015 hänen toimeentulonsa oli pääosin muodostunut etuuksista. A:lla oli Suomessa virolainen avovaimo ja heillä oli yhteinen 11 kuukauden ikäinen lapsi. Väestörekisteritietojen mukaan A:lla ja hänen puolisollaan ei kuitenkaan ollut koskaan ollut yhteistä osoitetta. A oli lisäksi Suomessa vuonna 2012 syyllistynyt vahingontekoon ja vuonna 2013 petokseen. Näistä rikoksista hänet oli tuomittu sakkorangaistuksiin. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut näytetty asiassa olevan myöskään EU-luovuttamislain 6 §:n 6 kohdan mukaista perustetta kieltäytyä hänen luovuttamisestaan.

A määrättiin luovutettavaksi Bulgariaan ja pidettäväksi säilössä, kunnes luovuttamispäätös pannaan täytäntöön tai asiassa toisin määrätään.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Emilie Henn.

Käsittelyratkaisut

Syyttäjän vastaukselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen oma-aloitteisesti toimittama lisäselvitys vankilaolosuhteista Bulgariassa otetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla huomioon.

A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa hänen kuulemisekseen perhesuhteista ja muista siteistä Suomeen. A:lle on Korkeimmassa oikeudessa varattu tilaisuus lausua syyttäjän vastauksen sekä lisäselvitysten johdosta. A on jo käräjäoikeudelle toimittanut kirjallista selvitystä asumisestaan, työskentelystään ja perhe-elämästään Suomessa ja kertonut itse oikeudelle näistä seikoista. Korkeimmassa oikeudessa A ei ole vedonnut uuteen todisteluun. Tähän nähden pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

Pääasiaratkaisun perustelut

Vaatimukset Korkeimmassa oikeudessa ja kysymyksenasettelu

1. A on katsonut, että hänen luovuttamiselleen on rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 5 §:n 1 momentin 6 kohdan ja 6 §:n 6 kohdan mukaiset kieltäytymisperusteet. Vankilaolosuhteet Bulgariassa eivät täytä ihmisoikeussopimuksissa edellytettyjä vähimmäisvaatimuksia. Lisäksi hän on luonut suomalaiseen yhteiskuntaan sellaiset siteet, että hänen on perusteltua sallia suorittaa vapausrangaistuksensa Suomessa. Hän on asunut Suomessa noin kuusi vuotta, oppinut suomen kieltä sekä suorittanut autoalan perustutkinnon ja työllistynyt Suomessa. Lisäksi hänellä on Suomessa avopuoliso ja lapsi.

2. Syyttäjä on vastustanut A:n vaatimuksia. Luovuttamisesta ei ole aihetta kieltäytyä Bulgarian vankilaolosuhteiden perusteella. Harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen osalta yksin asumisaika ei ole ratkaiseva. A ei ole asunut yhdessä lapsensa äidin kanssa eikä ole lapsensa huoltaja. Lapsi on Viron kansalainen. A:n työskentely Suomessa on ollut vähäistä, ja hän on Suomessa oleskelunsa ajan saanut joka vuosi Kelan tukia. Hänet on Suomessa tuomittu kahdesta rikoksesta sakkorangaistukseen. Myös hänen suomen kielen taitonsa on puutteellinen.

3. Edellä kerrotun johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, täyttyykö asiassa EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan mukainen ehdoton tai 6 §:n 6 kohdan mukainen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste.

Ihmisarvoa loukkaavaan kohteluun liittyvä kieltäytymisperuste

4. EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan luovuttamisesta tulee kieltäytyä, jos on perusteltua syytä epäillä, että luovutettavaksi pyydettyä uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai että hän joutuisi alkuperänsä, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa, uskontonsa, vakaumuksensa tai poliittisen mielipiteensä vuoksi henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi, taikka voidaan perustellusti olettaa, että hän joutuu ihmisoikeuksien tai perustuslaissa turvatun oikeusturvan, sananvapauden tai yhdistymisvapauden loukkauksen kohteeksi.

5. EU-luovuttamislailla on pantu täytäntöön eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös 2002/584/YOS. Lain esitöiden (HE 88/2003 vp s. 22) mukaan 5 §:n 1 momentin 6 kohdan säännös ei perustu nimenomaisesti puitepäätöksen kieltäytymisperusteita koskeviin 3 ja 4 artiklaan, vaan se voidaan johtaa puitepäätöksen muista säännöksistä sekä Suomen ihmisoikeusvelvoitteista. Säännös tulisi hallituksen esityksen mukaan käyttöön hyvin harvoissa tilanteissa ja sen soveltamisessa olisi noudatettava varovaisuutta. Sen soveltamisen edellytyksenä tulisi olla perusteltu ja objektiivinen epäily esimerkiksi henkilön perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Lähtökohtana on, että luovuttamista pyytävä valtio on velvollinen noudattamaan ihmisoikeuksia. Lakivaliokunta on kuitenkin mietinnössään (LaVM 7/2003 vp) kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esittämä tulkintalähtökohta jättäisi yksilön tarvitseman oikeussuojan liian vähälle huomiolle. Valiokunta piti tämän vuoksi tärkeänä luovutettavaksi pyydetyn henkilön tilanteeseen ja olosuhteisiin perustuvaa arviota sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkinta-asennetta säännöstä sovellettaessa.

6. Unionin tuomioistuimen käytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen tulee kansallista oikeutta soveltaessaan tulkita sitä mahdollisimman pitkälle eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti (asia C-42/11, Lopes Da Silva Jorge, tuomio 5.9.2012, EU:C:2012:517, kohta 54). Eurooppalainen pidätysmääräys pohjautuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen siitä, että jäsenvaltiot kykenevät takaamaan perusoikeuksien yhdenveroisen ja tehokkaan suojan. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymiseen ei sellaisenaan voi johtaa se, että pidätysmääräyksen antaneen valtion yleiset vankeusolosuhteet aiheuttavat todellisen vaaran epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta. Tällaisessa tilanteessa luovuttamista harkittaessa on konkreettisesti ja tarkasti arvioitava, onko olemassa painavia perusteita uskoa, että luovutettavaksi pyydetty henkilö altistuisi tälle vaaralle. Arvioinnissa tulee nojautua objektiivisiin, luotettaviin, tarkkoihin ja asianmukaisesti päivitettyihin tietoihin vankeusolosuhteista. Harkinnan tueksi on tarvittaessa pyydettävä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisilta lisätietoja vankeusolosuhteista. (Yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU, Pál Aranyosi ja Robert Căldăraru, tuomio 5.4.2016, EU:C:2016:198 kohdat 77, 89 ja 91 - 94.)

7. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suuren jaoston tuomiossaan 20.10.2016 asiassa Muršić v. Kroatia vahvistanut perusteet sen arvioimiseksi, ovatko vankilaolosuhteet ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaiset. Valtio on velvollinen huolehtimaan siitä, että vankeja kohdellaan ihmisarvon edellyttämällä tavalla, heidän hyvinvointinsa ja terveytensä on turvattu eikä rangaistuksen täytäntöönpanossa ylitetä vapaudenmenetykseen välttämättä liittyvää haittaa. Se, että henkilökohtainen tila vankisellissä jää alle kolmen neliömetrin, synnyttää lähtökohtaisesti vahvan olettaman 3 artiklan loukkauksesta. Tämän olettaman valtio voi kuitenkin kumota osoittamalla, että säilyttäminen näin pienissä tiloissa on vähäistä, satunnaista ja tilapäistä ja että samalla vangille taataan riittävä liikkumisvapaus ja toimintamahdollisuuksia sellin ulkopuolella sekä muuten moitteettomat olosuhteet. Myös silloin, kun henkilökohtainen tila jää 3 - 4 neliömetriin vankia kohden, kyseessä voi tilanahtauden vuoksi olla ihmisoikeusloukkaus, jos lisäksi muut aineelliset olosuhteet ovat epäasianmukaiset. Tällaiset muut olosuhteet liittyvät erityisesti mahdollisuuksiin liikkua ulkoilmassa, luonnonvalon saatavuuteen, tilojen tuuletukseen, riittävään lämpötilaan, yksityisyyteen wc-tiloissa sekä terveyden ja hygienian perustarpeisiin. (Tuomion kohdat 99 ja 136 - 141.)

8. Tässä asiassa A on vaatimuksensa tueksi vedonnut ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Neshkov ym. v. Bulgaria 27.1.2015 ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean julkilausumassa 26.3.2015 todettuihin huonoihin oloihin ja laajamittaisiin rakenteellisiin ongelmiin vankiloissa Bulgariassa. Lisäksi A on vedonnut julkisuudessa olleisiin tietoihin vankien keskinäisestä fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta Belenen vankilassa.

9. Edellä selostettujen periaatteiden mukaisesti A:n luovuttamisesta kieltäytymistä on arvioitava nimenomaisesti häntä koskevien olosuhteiden perusteella ja tämän arvioinnin tulee perustua luotettaviin, ajantasaisiin ja riittäviin tietoihin. Kohdassa 8 esiin tuotujen seikkojen johdosta ei voida pitää poissuljettuna, että A:n luovuttaminen Bulgariaan voisi altistaa häntä epäinhimilliselle ja halventavalle kohtelulle. Tämän vuoksi Korkein oikeus on pyytänyt syyttäjää esittämään tarkempaa selvitystä vankilaolosuhteista Bulgariassa.

10. Asiakirjoista ilmenee, että A suorittaisi vankeusrangaistuksensa Belenen vankilassa. Syyttäjän toimittaman selvityksen mukaan vankilassa on terveydenhoitopalveluja, wc- ja peseytymistilat, lämmitys, tuuletus ja pääsy luonnonvaloon sekä vangeille toimintamahdollisuuksia vankisellin ulkopuolella. Bulgarian viranomaisten ilmoituksen mukaan ennen parhaillaan suoritettavien uusien majoitustilojen rakennustöiden valmistumista vankilassa ei kuitenkaan kyetä takaamaan neljän neliömetrin henkilökohtaista tilaa vankia kohden.

11. Syyttäjän toimittaman lisäselvityksen mukaan vankilassa on tällä hetkellä 3,8 neliömetriä asuintilaa vankia kohden. Vangit majoittuvat makuusaleissa, joissa kussakin on 6 - 7 vankia, joille kullekin on varattu sänky sekä yöpöytä henkilökohtaisten tavaroiden säilytystä varten. Bulgarian oikeusviranomaiset ovat pitäneet hyvin todennäköisenä, että rakennustyöt saadaan suunnitellun mukaisesti valmiiksi kesäkuussa 2017.

12. Korkeimmalle oikeudelle esitetty selvitys osoittaa, että Belenen vankilassa on ryhdytty todennäköisesti kesäkuussa 2017 päättyviin korjaus- ja rakennustöihin, joilla vankilan oloja on parannettu ja parannetaan vastaamaan eurooppalaisia vaatimuksia. Lisäksi tilanahtauden aiheuttamaa haittaa on pyritty vähentämään esimerkiksi pääsyllä ulkoilmaan ja toimintamahdollisuuksilla sellin ulkopuolella. Myös julkisuudessa olleiden väkivaltaa koskeneiden tietojen perusteella Bulgarian viranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin. Siten syyttäjä on osoittanut, ettei ole konkreettista vaaraa A:n epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta Belenen vankilassa Bulgariassa.

13. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei ole perustetta kieltäytyä A:n luovuttamisesta EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla.

Henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvä kieltäytymisperuste

14. EU-luovuttamislain 6 §:n 6 kohdan mukaan luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, jos pyyntö koskee vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa, luovutettavaksi pyydetty asuu Suomessa pysyvästi ja pyytää saada suorittaa vapausrangaistuksen Suomessa sekä hänen henkilökohtaisten olosuhteittensa tai muun erityisen syyn takia on perusteltua, että hän suorittaa vapausrangaistuksen Suomessa. Vapausrangaistus on tällöin pantava Suomessa täytäntöön noudattaen, mitä siitä erikseen säädetään. Lakivaliokunta (LaVM 7/2003 vp) on todennut, että säännöstä sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattu perhe-elämän suoja.

15. Säännöksen ja sen taustalla olevan puitepäätöksen soveltamisessa on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan annettava erityistä painoa henkilön mahdollisuudelle sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänen suoritettuaan rangaistuksensa (mm. asia C-66/08, Kozlowski, tuomio 17.7.2008, EU:C:2008:437, kohta 45). Unionin tuomioistuin on katsonut, että joissakin jäsenvaltioissa edellytetty viiden vuoden pituinen yhtäjaksoinen oleskelu on omiaan takaamaan, että henkilö on luonut riittävät siteet täytäntöönpanojäsenvaltioon. Henkilön tilannetta on kuitenkin arvioitava kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon useita objektiivisia seikkoja, kuten oleskelun kesto, luonne ja edellytykset sekä perhesiteet ja taloudelliset siteet. (Edellä mainittu asia C-42/11, Lopes Da Silva Jorge, kohdat 42 - 43.) Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön (KKO 2011:8) mukaan lisäksi voidaan ottaa huomioon, liittyykö henkilön käyttäytymiseen Suomessa moitittavia piirteitä, kuten rikollisuutta.

16. A on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vuodesta 2011 lukien eli lähes kuusi vuotta. Hän seurustelee Suomessa asuvan Viron kansalaisen kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Väestötietojärjestelmästä ilmenevien tietojen mukaan hän ei kuitenkaan ole asunut samassa osoitteessa lapsen äidin kanssa eikä hän ole lapsen huoltaja. A on valituksessaan kertonut tosiasiassa asuneensa avovaimonsa kanssa ensin noin puoli vuotta ja lapsen syntymän jälkeen jälleen vajaan vuoden ajan. A ei ole kuitenkaan tarjonnut väitteensä tueksi muuta selvitystä kuin hänen itsensä kuulemisen.

17. Selvityksenä työskentelystään Suomessa A on esittänyt 7.11.2016 tehdyn toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen sekä aikaisempia määräaikaisia työsopimuksia. Lisäksi hän on esittänyt todistuksen autoalan perustutkinnon suorittamisesta. Työsopimukset koskevat satunnaisesti tai sesonkiaikaan tehtävää työtä. Verotustietojen perusteella A on Suomessa oleskelunsa ajan saanut joka vuosi Kelan tukia. A on käyttänyt opiskellessaan ja työskennellessään suomen kieltä.

18. Edellä selostetuin tavoin A:n perhesiteet Suomeen eivät ole siinä määrin kiinteät, että luovuttamisesta tulisi kieltäytyä yksin niiden vuoksi. A:n taloudelliset siteet Suomeen ovat jääneet vähäisiksi. Tämän lisäksi on otettava huomioon kielteisenä seikkana se, että A on Suomessa syyllistynyt kahteen rikokseen. A on pyydetty luovutettavaksi Bulgariaan, missä hän on aikaisemmin asunut ja jonka kieltä hän hallitsee. Kysymyksessä on melko lyhyt vankeusrangaistus, joka perustuu A:n poissa ollessa annettuun tuomioon. A:lla on oikeus tätä tuomiota koskevaan uudelleenkäsittelyyn ja muutoksenhakuun Bulgariassa. Kokonaisarviointinaan Korkein oikeus katsoo, ettei A:n yli viisi vuotta kestäneestä yhtäjaksoisesta maassa oleskelusta huolimatta A:n henkilökohtaisten olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia ole perusteltua, että hän suorittaa vapausrangaistuksen Suomessa. EU-luovuttamislain 6 §:n 6 kohdassa tarkoitettua kieltäytymisperustetta ei siten ole.

Yhteenveto ja johtopäätökset

19. Edellä esitetyistä syistä asiassa ei ole perustetta kieltäytyä luovuttamasta A:ta Bulgariaan vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Aihetta käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei näin ollen ole.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Ari Kantor, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Heidi Myllys.